lauantai 3. lokakuuta 2015

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Tässä oon nyt ollut takaisin Suomessa jo yli kaksi kuukautta ja elämä on palautunut verrattain ennalleen. Olin kyllä suunnitellut vaikka mitä hienoja postauksia mitä piti vielä tehdä Englannissa, mutta tekemistä oli niin paljon että jäi kirjoittamatta. Näin kokoavana kommenttina sanoisin että mun vaihtovuosi oli aivan huikea kokemus ja olen todella onnellinen että matkaan tuli lähdettyä. Näin mielettömän hienoja paikkoja, sain ystäviä ja toisen perheen, opin tuntemaan toisen maan ja kulttuurin hyvine ja huonoine puolineen ja tein vaan enemmän kuin oon koskaan 11 kuukauden aikana tehnyt,

Onhan se vieläkin vähän outoa olla koulussa, jossa tuntuu että kaikki on muuttunut ja ihmisistä tuntee vain murto-osan, valmiiksi jo vähän masentaa tuleva pimeys ja kylmyys ja opiskelukin on hyvin erilaista ja aineiltaan ei aivan yhtä mielekästä, mutta kyllä enpä olisi jättänyt kaikkea kokematta vaikka sen takia, että nyt saisi valmistua ökövuoden ystävien kanssa. Mun pitäisi luultavasti kirjoittaa suunnilleen viidennen Potterin paksuinen opus, jos haluaisin kertoa ja kuvailla kaikki fiilikset vaihtovuodesta, sen lopusta ja paluusta kotiin, mutta tiivistettynä en usko että tuun välttämättä enää koskaan kokemaan mitään yhtä vaikuttavaa. Näin kun nyt Englannissa olo ja elo tuntuu jo aika kaukaiselta ja nostalgiselta niin kaiken muistelee olevan tosi eksoottista ja hienoa, mutta ihan arkeahan sielläkin elettiin, todella ihanaa arkea vaan. Vuoden aikana oppi paljon asioista, paikoista, ihmisistä ja itsestään ja niillä opeilla on hyvä jatkaa eteenpäin. Englanti tulee aina olemaan mulle erityinen paikka ja sinne kyllä vielä palaan. (En tiedä miten pysyvästi mutta toiveita on :D)

Kirjoittelen tähän nyt vielä noita viimeisten viikkojen tapahtumia että ei unohdu!






Oisko ollut 24. kesäkuuta kun kellään ei ollut koulua joten lähdettiin pyöräretkelle Nicolen, Lorenin, Patrickin ja Samin kanssa. Pyöräiltiin metsäreittiä pitkin Savill Gardensiin ja siellä sitten syötiin eväitä ja käveltiin ympäriinsä. Koko kesä Englannissa oli ihan todella lämmin ja tämä päivä samassa kategoriassa. Retkeen kului muutama tunti ja sitten kun oltiin takaisin Windsorissa niin Loren tuli siitä jo suoraan meille ja leivottiin donitseja. Illaksi sitten muutkin saapuivat paikalle ja tilattiin pizzaa ja katottiin Inception. Pizzatilauksen kanssa oli vähän ongelmia ja lopulta päädyttiin saamaan tuplamäärä kaikkea, mikä ei mitenkään haitannut koska maksettiin kuitenkin vaan yhdestä tilauksesta :D Saatiin myös vielä jännittäviä ekstrajuttuja, kuten esim. noin 9 valkosipulidippiä, missä yleensä pizzojen mukana tulee yksi. Kaiken kaikkiaan oli ihan huippu päivä!






Saman viikon perjantaina olin taas Savill Gardensissa kun käytiin host-vanhempien kanssa katsomassa ulkoilmaversio A Midsummer Night's Dreamista, mikä oli aivan tajuttoman hyvä ja hauska! Viikonloppuun mahtui vielä toinenkin teatterielämys, sillä lauantaina oltiin taas vaihteeksi Lontoossa ja kohteena Les Misérables - niin niin niin huikea! Näytöksen jälkeen käveltiin host-äidin ja -siskon kanssa kaiken Pride-juhlinnan halki juna-asemalle mistä muut lähti takaisin Windsoriin ja mä jäin oottamaan seuraavaa Windsorista saapuvaa junaa jossa paikalle saapui Loren. Metroiltiin Actoniin jossa Marina asuu ja käytiin ulkona syömässä vietnamilaista ruokaa. Oltiin kaikki yötä Marinan luona ja sitten sunnuntaina tehtiin päiväreissu Brightoniin! Ilma ei ollut ihan paras mahdollinen mutta matka kuitenkin oikein onnistunut. Söin maailman eniten ranskalaisia, maailman parhaan suklaapirtelön (tai ehkä join enkä syönyt sitä) ja kävin oudohkossa huvipuistolaitteessa :D Tästä reissusta suunnittelin tekeväni kollaasit kännykkäkuvista, mutta jäi nyt tekemättä. Ranta näytti aika samalta kuin edelliselläkin Brightonin vierailulla!

Sitten tosiaan alkoi viimeinen kouluviikko ja oli ihan törkeän kuuma. Auringonpaistetta ei oikein päässyt karkuun ja meno varsinkin koulussa oli aika nihkeetä, mutta tuntuipahan kunnon kesältä. Käytiin myös host-perheen kanssa syömässä lempparisushia joku päivä! Torstai 2.7 oli sitten ihan viimeinen päivä koulussa ja oli kyllä haikeaa. Päivällä pidettiin vaan höntsätunteja ja kaikkien Performing Arts Full Dip -oppilaiden kanssa mm. pelailtiin ja leikittiin ulkona. Hauskinta oli ehkä Rounders, vähän pesäpallotyyppinen peli joka kuulemma on suuri hitti alakouluiässä :D Pieni sadekaan ei menoa haitannut. Koululla oli tapahtumaa iltaan asti, sillä silloin oli vielä yks Open Evening jossa esiinnyttiin tanssin kanssa. Vierailijoita ei liiemmin ollut tullut paikalle, mutta oli silti vielä hauskaa tanssia viimeisen kerran. Illalla sanoin heipat kaikille opettajille ja osalle oppilaistakin ja tuntui todella absurdilta ajatella, ettei enää olisi koskaan menossa kouluun.

Seuraavana päivänä mä, Loren ja Nicole mentiin läheiseen huvipuistoon Thorpe Parkiin ja oli kivaaaaa! Kumpikin kamu työskentelee Legolandissa ja niinpä pääsin itsekin työntekijäpassejen avulla sisään ja laitteisiin maksutta ja ruoastakin sai vielä reilusti alennusta, jee. Thorpe Parkissa on paljon varsinkin vuoristoratoja ja käytiinkin ehkä kaikissa. Sattumalta siellä olivat myös Lorenin poikakaveri Guy ja sen kaveri Oli ja sitten lyöttäydyttiin yhteen loppuajaksi. Menin sieltä bussilla takaisin Stainesiin josta hyppäsin Ashfordin junaan. Junassa oli jo Patrick ja lähdettiin siitä sitten Chloen synttäreille. Sielläkin näin taas aika montaa ihmistä viimeistä kertaa ja tuntui hullulta. Ainiin, tän päivän iltana oli myös tosi kova ukkosmyrsky! Oikeesti ehkä ainoo todellinen rankkasade jonka muistan Englannista :D

Viikonloppuna teatteriteema jatkui kun oltiin host-perheen kanssa Lontoossa katsomassa To Kill a Mockingbird, jossa pääroolia näytteli Robert Sean Leonard, eli Housen Wilson (!!!!!!!). En tiennyt roolituksesta etukäteen ja kun käytiin teatterin lähellä syömässä ennen esitystä hämmennyin paljon kun yhdessä pöydässä istui myös kyseinen näyttelijä. Aiemmin päivällä käytiin myös kahdessa taidenäyttelyssä, molemmat tosi hyviä.

Maanantaina 6.7 koitti jännittävä päivä ja Edinburghin matka. Herätys oli ihan naurettavan aikaisin ja ensimmäiset pari tuntia matkustamisesta meininki oli kohtalaisen väsynyttä, mutta ai ja oi miten ihana koko reissu oli! Mentiin eka junalla Sloughsta Paddingtoniin, josta metrolla King's Crossille (jossa meidät nakitettiin todella huonosti tehtyyn Diagon Alley -taustan edessä otettavaan kuvaan josta tulikin kyllä ihan hirvee :D) ja sieltä sitten Edinburghiin. Majotuttiin suunnilleen koko kaupungin halvimmassa hostellissa, mutta se oli yllättävän okei! Ja huonekaveritkin oli ihan mukavia. Skotlannissa käytiin taidemuseoissa, käveltiin joka päivä keskimäärin 28 kilometriä (joihin sisältyy portaita, tosi paljon portaita), kiivettiin kahdelle eri vuorelle (ei tosin mitään kohtisuoraa seinämämeininkiä), käytiin päiväreissu Glasgowssa, syötiin mun ekat party ringsit, syötiin myös paljon kaikkea muuta hyvää, käveltiin rantaan ja ympäri eri asuinalueita, käytiin kahvilassa jossa J.K. Rowling kirjoitti suurimmaksi osaksi ensimmäisen Potterin ja mitähän kaikkea vielä. Heittämällä koko vaihtovuoden parhaiden päivien joukossa koko Skotlantikokemus! Päätin myös, että Edinburghissa asuminen ei ois yhtään hullumpaa.



















Tultiin takaisin myöhään keskiviikkoiltana ja missattiinkin meidän juna Lontoosta kotiin lakon takia. Metro ei kulkenut ollenkaan ja kaikki muu liikenne oli niin ruuhkaista että ei oikeestaan liikkunut minnekään, joten päädyttiin kävelemään King's Crossilta Paddingtonille. Ois tietty voinu olla hauskempaa ilman kiirettä ja painavia laukkuja, mutta selvittiin :D Torstaina sitten käytiin tanssikavereiden kanssa Nando'sissa syömässä ja tein varmaan vielä jotain muutakin, en vaan muista mitä. Perjantaina käytiin Loren ja Patrickin kanssa aamupalla ja oli hurjaa kun piti jo hyvästellä Patrick, kun meiän loppukuun reissut meni täysin ristiin. Illalla oli vielä viimeiset juhlinnat Annan luona ja vaikka sielläkin sitten oli taas hyvästien aika, oli muuten oikein hauskaa. Koko heinäkuun sosiaalinen meno oli aika outoa, kun mielessä tiesi näkevänsä kaikkia viimeistä kertaa ainakin pitkään pitkään aikaan.

Sitten olikin viimeinen kokonainen viikonloppu Englannissa, en ihan muista mitä tehtiin mutta taisi olla aika normimeininkejä! Maanantaina kylään tuli vielä perhe Suomesta ja pääsin näyttämään missä asuin :) Tiistaina lähdettiin vielä host-perheen kanssa matkalle Amerikan puolen suvun sukukokoukseen Missouriin. Oli älyttömän hienoa päästä näkemään ns. oikeampaa amerikkalaista kulttuuria ja asumista - jalkakäytäviä ei oikeasti ollut, kaikki naapurustot näyttivät olevan kuin Simsistä (heh :D) ja ulkona oli puuduttavan kuumaa. Tapasin myös oikeastaan kaikki loputkin sukulaiset, joita en vielä ollut tavannut! Ja monin kappalein ihania kissoja. Tehtiin ihan sikana kaikkea huippua, esimerkiksi käytiin rullaluistelemassa, katsomassa Inside Out leffassa (maailman paras!), vierailtiin Walmartin ympärille rakentuneessa kaupungissa Bentonvillessä ja siellä hienossa taidemuseossa, syötiin hyvin monenlaista ruokaa ja tosiaan kaikkialle mentiin autolla. En usko että tuun välttämättä koskaan matkustamaan Missouriin, mutta oli kyllä valtavan hieno matka!

Viimeiset päivät menivät pakatessa ja hyvästellessä kaikki. Host-isä Richard jäi vielä Jenkkeihin työmatkalle, muut heipattiin sitten Heathrowlla lähtöpäivänä. Englantiin laskeuduttiin perjantaiaamuna ja käytiin siitä syömässä lempparisushia lounaaksi host-äidin ja -siskon kanssa. Samana, viimeisenä iltana kävin myös vielä ulkona syömässä Lorenin ja Nicolen kanssa (tosi paljon, tosi hyvää! Ja vielä jäätelöä). Lauantaina sitten koitti lähdön päivä ja viimeisen Wagamama-aterian jälkeen suuntana oli lentokenttä. Oli tosi outoa ja haikeaa lähteä, mutta kaikki loppuu aikanaan. Oli vaan aivan mieletön vuosi, paras mahdollinen perhe ja kaupunki ja kaverit ja ihan kaikki ja oon vaan todella kiitollinen! Ikävä on suuri mutta onneksi aina pääsee takaisin!